Lajin tila Suomessa
Uskaltaisin väittää että Suomessa Chinese Boxing on putkahtanut esiin siellä missä Kaj Westersund on ollut kulkenut. Ensin 1980-luvulla Espoossa (Tapiolan Karate-Dojo; Takado) ja sittemmin 1998 Turussa (Shaolin Dojo). Westersundhan on Dobrinin organisaation BIFFin pääedustaja Suomessa.
Shaolin Dojolla piti syksyllä 1998 alkaa wingchun-kurssi, mutta jostakin syystä opettaja estyi. Ilmoittautujia oli kuitenkin paljon (allekirjoittanut mukaanluettuna) ja Westersund veti repertuaaristaan tämän escrimaa täydentävän aseettoman taistelulajin. Aluksi apuopettajana toimi Esa Halminen, joka perheellistyttyään valitettavasti jäi pikkuhiljaa pois kuviosta. Vanhimpana harjoittelijana minä otin vähä vähältä apuohjaajan pestin vastaan. CBox oli päälajini kun Westersund taas keskittyi escrimaan ja jujutsuun.
Vuosien aikana cbox-harjoituksissa ei näkynyt kovin suurta massaa ja alkeiskursseilta lopettaneita oli lähes yhtä monta kuin aloittajia. Syksyllä 2003 minä lähdin vuodeksi Hollantiin ja palattuani otin haltuun vanhan cbox-ryhmän uudella wingtczun-järjestelmälläni. Tällä hetkellä chinese boxingia ei Suomessa käsittääkseni oikeasti harjoitella omana lajinaan missään, vaikkakin se mainitaan joidenkin koulujen weppisivuilla BIFF-escriman yhteydessä. Otan mieluusti vastaan korjauksen tähän tietoon.
Parin vuoden välein Suomessa käydessään Jay Dobrin pitää seminaarin yhteydessä myös CBox-tunteja. Viimeksi (huhtikuussa 2005) Dobrinin mukana tuli myös Phil Chenery, joiden näyttämä cbox oli melkoisen erilaista kuin ensimmäisellä kerralla (2000) näkemäni tai se, jota viikottain olimme harjoitelleet. Kokonaista cham keuta en vieläkään oppinut.
Tulevaisuus?
Chinese Boxing ei ole huono laji, mutta sen asema escriman pienenä keskos-siskona on vaikea. CBox kaipaisi ulkonaista kohotusta ja sen oman, itsenäisemmän aseman vakiinnuttamista. Keski-Euroopassa wingtsun ja (latosa-)escrima ovat vuosikausia olleet tiivisti naimisissa keskenään ja molemmilla riittää harjoittelijoita. Suomessa ei ole ketään mestaritasoista jolla olisi oikeus ottaa vastaan graduointeja ja myöntää asteita. Graduointijärjestelmän synnyttäminen ja konseptinomaisemman harjoitusohjelman väkertäminen olisivat askeleita oikeaan suuntaan. Kumpikin askel vaatii jonkun, joka kunnolla keskittyy lajin kehittämiseen ja omaan harjoitteluunsa siinä. Luonnollisesti se vaatisi myös panosta Dobrinilta itseltään.
Westersund tuskin enää lähtee Englantiin oppiin. Minä olen melko naimisissa Hollannin wingtczunin kanssa, enkä muutenkaan tekemisissä BIFFin tai escriman kanssa yleensäkään. Ehkäpä Tampereelta tai Jyväskylästä löytyy joku noheva taistelija, jolle maistuisi arjesta välivuosi ja joka uskaltaisi lähteä Jayn ja Philin koulittavaksi?
